Niinpä sitten kesäkuisena tiistai-iltana tapasimme Naantalin Kuparivuorella. Jokainen meistä kertoi kuulumisiaan ja tuntemuksistaan korona -aikana. Ajattelen niin, että oli tilaisuus kertoa, tulla kuulluksi ja kuunnella. Ilmapiiri oli iloinen, ja tuntui siltä, että ikävähän meillä oli jo ollut toistemme luo.

Korona oli sulkenut useat meistä koteihinsa lähes kokonaan. Kuulosti kuitenkin siltä, että suomalaisina naisina tilanne oli otettu hyvin haltuun, ja hymy oli herkässä edelleen. Kyyneleitä ei virrannut. Yleisesti totesimme, että paikallisten kauppojen palvelut olivat toimineet erittäin hyvin ja laadukkaasti. Ainoa huolenaiheemme oli se, miten päästä korona-testiin oireiden ilmaannuttua. Tätä kirjoittaessani tilanne lienee jo parempi ja testaukseen pääsee tarvittaessa.

Koska olimme koolla lioneina, hoidimme myös tehokkaasti viralliset osuudet:

Kuluneen kauden klubipresidenttimme Ritva Raitmaa ojensi edellisen kauden klubipresidentille Irma Jusleniukselle ansiomerkin muistoksi

Virkistävä ja hieno tapaaminen, jollaisia suosittelen jokaiselle klubille tulevina kausina. Viralliset syys- ja kevätkokoukset vedetään sääntöjen mukaan. Ei unohdeta kuitenkaan pääasiaa, joka on hyväntekeväisyys. Siispä ideoidaan ja toteutetaan muihin kuukausikokouksiin uudenlaisia toimintatapoja. Otetaan ilolla vastaan klubilaisten ehdotuksia ja toteutetaan niitä uusia ja erilaisia toimintatapoja, ja viihdytään.