Keli suosi vaihteeksi sankarihaudoilla kävijöitä
Yksi toimintakauden juhlallisimmista tapahtumista A-piirissä on I Alueen järjestämä kunniakäynti sankariristillä. Piirikuvernöörien puheet palauttavat vuodesta toiseen mieliimme maamme itsenäisyyden puolesta taistelleiden merkityksen nykyhetkelle.
Hinta saavutetulle tulokselle oli järjettömän suuri, siksikin sitä ei pidä koskaan unohtaa. Nämä tilaisuudet ovat yksi tapaa pitää yllä tietoisuutta todellisuudesta.
Tällä kertaa saimme viettää tämän tunteikkaan hetken sään puolesta varsin otollisissa olosuhteissa. Vain puolenkymmentä astetta tuuletonta pakkasta oli herättänyt paikalle 65 A-piirin leijonaa ja ehkä kumppaneitakin. Evestiluutnantti (evp) Jukka Rauhaniemen komentamana, Suomen, piirin ja Ahvenanmaan lippujen vetämänä ja lippulinnan seuratessa, siirtyi joukko sankariristille seuraamaan ohjelmaa.
Tutut yhteisesti lauletut musiikkikappaleet kuusihenkisen mieskuoron kannustamana virittivät tunnelman oikeanlaiseksi. Kunniavartiossa hievahtamatta seisseet reservin upseerit loivat oman, asian luonteesta muistuttavan, vaikutuksensa tilaisuuteen.
Kohokohtana oli tietysti piirikuvernööri Olli Välimäen puhe, joka kuului kokonaisuudessa seuraavasti:
Arvoisat kuulijat, hyvät leijonat ja puolisot! Kunnioitamme täällä sankariristillä sankarivainajiamme, ja samalla myös heitä, jotka olivat turvaamassa isänmaatamme rintamalla, sen selustassa ja kotirintamalla. Monien kohdalla elämä loppui liian varhain sodan seurauksena. Talvisota alkoi 84 vuotta sitten 30. Marraskuuta 1939, kun puna-armeijan tykistö avasi tulen Karjalan kannaksella aamulla kello 6:50. Ensimmäisen päivän aikana Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat suomessa 16 paikkakuntaa. Turku sai oman osansa pommeista 19. joulukuuta 1939 alkaen. Joulukuun 21. päivänä taivaalle ilmestyi parikymmentä viholliskonetta, jotka pudottivat nelisenkymmentä pommia. Ensimmäiset kuolonuhrit tulivat tämän hyökkäyksen jäljiltä. Seuraava suurempi hyökkäys alkoi 12. tammikuuta 1940. Se kesti aina helmikuun puolelle asti. Näiden pommitusten kohteena olivat satama-alue ja keskusta-alue. Kaikkiaan talvisodan pommituksissa Turussa sai surmansa 52 ihmistä, haavoittuneita oli 151. Myös me leijonat samoin kuin sodan läpikäyneet arvostamme korkealle sankarivainajiamme. Olemme varmoja, ilman sankarivainajiamme maamme ei olisi kehittynyt näin voimakkaasti. Sota ei ole maailmasta loppunut. Alkanut vuosi ei enteile hyvää.
Ukrainassa rintama pysyy sitkeästi paikoillaan, jokainen päivä vaatii uhrinsa. Gasan tilanne kauhistuttaa.Ensin terroristinen pahuus näytti julmimmat kasvonsa. Siihen vastattiin erittäin kovalla kädellä. Pahinta on siviilien kärsimys ja hätä konfliktin molemmin puolin. Helena Rantasen isä kirjoitti päiväkirjaansa sotavuosina seuraavasti: ”Rintamallamme on verrattain rauhallista. Joskus eksyy lähelle kranaatinheittimen ammus häiriten hiljaisuutta, samoin jokin kaukainen konekiväärin ääni muistuttaa rintamalla olosta. Vartiomiehen valppaudesta riippuu kuitenkin turvallisuus, silloin erityisesti, kun ei ole mitään näkyvissä, eikä toimintaa. Täällä puolustusasemissa sanan isänmaa merkityksen kyllä huomaamme. Se on tullut meille todelliseksi.” Suuri muutos kohdallamme on ollut Nato-jäsenyys turvallisuuspolitiikassamme. Olemme kuitenkin edelleen se sama Suomi. Turvallisuutemme ei ole keneltäkään pois. On hyvä etsiä kumppanuuksia ja tärkeimpinä säilyvät Euroopan Unioni ja pohjoismaat. Kiitos ja kunnia kuuluu teille sankarivainajat ja veteraanit! Lähteet:
Markku Karlssonin puhe 2020 sankariristillä
Heikki Möttösen kirjoituksesta ”Nostalginen Turku”
Tasavallan presidentin uudenvuoden puhe 1.1.2024.
Helena Rantasen isän päiväkirja
Ärade åhörare, bästa lions och gemål! Vid detta hjältekors hedrar vi våra hjältar, och samtidigt även dem som skyddat vårt land vid fronten, bakom den och på hemmafronten. Många miste livet för tidigt på grund av kriget. Vinterkriget började för 84 år sedan den 30. November 1939, när röda armén öppnade artillerield på Karelska näset på morgonen kl 06:50. Under första dagen bombade sovjetunionens flygvapen Finland i 16 orter. Åbo fick sin andel bomber från och med den 19. december 1939. Den 21. december uppdagades på himmeln tjugo fiendeplan, som fällde ca fyrtio bomber. Den här attacken orsakade de första dödsfallen. Följande större attack började den 12. januari 1940. Den pågick in på februari. Målet för dessa bombningar var hamnområdet och centrum. Totalt dödades 52 människor och 151 sårades, då Åbo bombades under vinterkriget. Även vi lions, såsom de som har genomgått kriget, uppskattar våra döda hjältar stort. Vi är säkra på att utan våra krigshjältar vårt land inte hade utvecklats så här starkt. |
Kriget är inte över i världen. Året som har börjat förebådar inte bra. Fronten i Ukraina hålls orubbligt på plats, varje dag kräver sina offer. Situationen i Gaza är förfärlig. Först visade terrorismens ondska sitt grymmaste ansikte men det svarades med en väldigt hård hand. Det värsta är de civilas lidande och nöd på konfliktens båda sidor. Helena Rantanens far skrev i sin dagbok under krigsåren följande: "Vår front är jämförelsevis lugn. Ibland går ett skott från en granatskyttare i närheten och stör tystnaden, samt ett avlägset ljud av ett maskingevär påminner om att vi är vid frontlinjen. Säkerheten beror dock på vaktens vaksamhet, särskilt när ingenting syns och ingen aktivitet kan observeras. Här i försvarspositioner noterar vi betydelsen av ordet faderland. Det har blivit verkligt för oss. Tack och ära tillhör er krigshjältar och veteraner! Referenser: |